Muutos elämään

 

On ollut aivan mahtava treenata jo näinkin valmista hevosta, joka on aavistuksen kevyempi kuin Aureo. Eli hyvin pitkälti sellainen minkä haluaisin Lurkin vielä joskus olevan. Dýmar suoritti tämän päivän harjoitukset moitteitta tai siis siihen asti, että sain puhelun Suomesta. Olin treenaamassa itsenäisesti, joten pystyin vastaamaan handsfreen avulla puhelimeen. Tein Dýmararin kanssa siirtymisiä ja taivutuksia saman aikaisesti.

”No hei mitä Suomeen kuuluu Sofia joko olet myynyt kaikki hevoset ja tarvitset lisää. Olisi tietysti muutama ihan kiva hevonen tiedossakin”, vastasin energisesti yhtiökumppanilleni ja parhaanystäväni avovaimolle. Tavallisesti puhelumme ovat maratoneja ja hyvin värikkäitä, mutta nyt Sofialla tuntui olevan sanat hieman hukassa.

”Tuota mitä teet nyt?” nainen kakisteli saadakseen ensimmäisen lauseen esille.

”Olen ratsastamassa erittäin hienolla orilla nimeltä Dýmar, mutta voin kyllä rupatella ei mitään hätää tämä herra on melkein automaatti”, sanoin jo hieman varautuen mutta pitäen kiinni loistavan aamun tunnelmasta.

”Topi on kuollut”, Sofia sai parkaistua, mutta muuta en kuullutkaan. Tajusin vain, että paras ystäväni, oviparini, taisteluparini kaikkiin tilanteisiin, bestmanini (jos olisin naimisissa) on kuollut tai ainakin Sofia väittää niin. Mutta ei kai hän huijaisi minua näin ei edes Topin huumorintaju olisi näin kiero. Suljin puhelun ja loikkasin alas. Melkein juoksin takilleni, jonka taskussa puhelimeni oli. En tiedä miten Dýmar seurasi, mutta takanani se oli, kun käynnistin puhelun Topille. Muutaman tuuttauksen jälkeen Topin veli vastaa puhelimeen ja taustalta kuuluu Sofian lohduton itku. Hiljenin hakien sanoja.

 ”Miten”, tuon sanan sanominen oli vaikeinta mitä ikinä olen sanonut.

”Joukkotappelu baarissa, Topi jäi alakynteen pelastettuaan Sofian ja muut tiskin työntekijät. Puukosta seitsemän iskua vatsaan ja rintakehään. Tekijät saatiin heti kiinni, mutta Topi kuoli aamuyöstä vammoihinsa”, Antti eli Topin veli selitti yön tapahtumia.

”Missä vitussa muut äijät oli? SAATANA ei koskaan yksin, vittu Topi tiesi sen, kuka oli selusta varmistajana? KUKA?”, en edes tajunnut huutaneeni, kunnes Dýmar riuhtoi itsensä irti ja peruutti kauemmaksi. Ori ei paennut vaan jäi seuraamaan tilannetta.

”Se uusi poika Jaakko oli Topin kaverina vähän niin kuin oppimassa. Topi käski Jaakon hakemaan meitä muita. Se oli ihan tavallinen perjantai-ilta ei ollut vielä yhtätoistakaan, kun se tapahtui. Mutta et voi syyttää Topia etkä Jaakkoakaan tapahtuneesta. Valvomokin hälyytti jo meitä ja poliiseja paikalle. Myös Haraldon jätkät tuli apuun”, Antti yritti rauhoitella.

”Ei vittujen vittu. Mä tulen Suomeen niin nopeesti kuin pääsen”, huokaisin purren hammastani.

”Ei sun kannata vielä. Sulla on oma elämäkin, Topi ei enää tarvi sua ja kyllä me muut pärjäämme, Eero on ottanut vetovastuun työntekijöistä. Sehän on vähän niin kuin hoitanut sun tonttiasi täällä. Tutkinnan takia ainakaan kahteen viikkoon ei voida haudata. Tuut sitten hautajaisiin, olet rakas”, Sofian ääni murtuili ja lopulta linjalta kuului enää tasainen tuuttaus.

Istuin kostealla maneesin pohjalla tuijottaen puhelimen taustakuvaa. Siinä olin minä, Lurkki ja Topi ensimmäisen kansallisen luokan voiton jälkeisissä fiiliksissä. Topi ei ollut hevosmies, muuta kuin sen verran että pystyi ruokkimaan, kengittämään ja taluttamaan hevosia. Ihan hyvä kilpailu groomikin mies oli, mutta ennen kaikkiaan ystävä, joka aina kuunteli huolet ja murheet. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani ja silmiä kirveli. Maneesissa ei kuulunut mitään muuta kuin nyyhkytykseni ja Dýmararin lähestyvä hengitys. Ori hiippaili viereeni ja laski turvan hartialleni. Lempeä höplötys korvassani sai minut nostamaan katseeni ja takertumaan kuin mikäkin pikku tyttö orin päähän. Ori ei vetäytynyt pois vaan huokaisi vain syvään.

Keräilin hetken itseäni ja totesin, että taitaa olla parempi lähteä vain kävelyttämään oria. Sen loppu verryttely jäi hieman kesken, mutta se on jo ehtinyt muutenkin jäähtyä. Talutin oria loimi selässä maneesissa, jonka jälkeen lähdin talliin. Kysyin Kiaranilta viestillä, saisinko loppu päivän vapaaksi. Hoidettuani Dýmarin karsinakuntoon, suuntasin Lurkin karsinaan. Yksityistallissa saa olla viikonloppuaamuisin melko rauhassa. En laittanut viestiin kunnollista syytä laitoin vain, etten ole työkuntoinen henkisesti. Lurkkia parempaa terapeuttia tuskin on, mutta oli Ullastakin hyötyä. Hän tuli Lurkin karsinalle hieman huolestuneen oloisena.

”Kiaran soitti ja käski tulla tarkistamaan. He ovat hevoshuutokaupassa, joten ei päässyt itse”, Ulla sanoi avatessaan Lurkin karsinan oven. Kun hän näki punaiset vetiset silmäni hän ei enää kysellyt vaan tuli viereeni istumaan ja oli vain läsnä. Hänen läsnäolonsa oli lämmittävä, sillä samalla tavoin Topikin oli aina läsnä pyyteettömästi ja kyselemättä.