Työkomennus Sveitsiin

 

Pakkaaminen

c: Pixabay

 Lähtö päätös tuli nopeasti, nimittäin juttelin vain vanhan valmentajani kanssa ja sain häneltä yhteystiedot Sveitsiin. Royal Gardenin kartano ympäristö kuulosti houkuttelevalta ja sovimme illaksi steam palaverin Kiaran Rosenbergin kanssa. Meillä synkkäsi hyvin yhteen, vaikka ensimmäinen työhaastattelu englanniksi jännittikin. Saattaa olla, että jännitys johtui sveitsin aksentin pelosta, mutta Kiaran puhui hyvin selkää englantia. Ja sai hyvin selvää myös minun englannistani ja yllätyin miehen suomen kielen taidosta ja hän sanoikin että haluaa puhua kanssani tallilla myös Suomea, jotta taito vahvistuu ja hän kehittyy siinä. Lupasin yrittää parhaani, mutta vannotin etten ole mikään äidinkieleni nero.

Nopeasti siis selvisi, että minulle olisi RG:ssä ratsuttajan paikka ja pääsisin valmentautumaan myös Lurkin kanssa valmentajien silmän alle. Kiaran tuntui olevan myös hyvin kiinnostunut orista ja kysyi, saisiko hän kokeilla myös oria, jotta voisi paremmin valmentaa meitä ratsukkona ja sehän sopii minulle paremmin kuin hyvin. Mies kyseli aikataulustani, kuinka nopeasti pääsisin aloittamaan ja sovimme, että aloitan heti kun vaan saan itseni ja orini Sveitsiin asti. Ja saapuminen sinne riippuu ihan siitä mille päivälle saan rekalle paikan Travemünden reitille. Sanoin että oma bisnekseni kestää sen ja jo sovitut valmennukset voidaan perua, siirtää tai yhtiökumppanini hoitaa ne ja myös minun oma valm

entajani oli luvannut ottaa tiettyjä oppilaitani silmiensä alle.

Palaverin jälkeen aloin selvittämään reittivarausta ja onneksi ehdin soittaa vielä laivayhtiön asiakaspalveluun. Seuraavalle päivälle oli juuri tullut ison auton peruutuspaikka. Eikä laivassa ollut vielä liikaa eläinajoneuvoja, joten rekka mahtuu kyytiin. Varasin paikan heti ja sitten tulikin kiire kaivaa orin paperit ja omat paperit. Molemmilla oli tarvittavat rokotukset ja muut todistukset voimassa, onneksi. Soitin siltä seisomalta Sofialle ja kerroin uutiset, Sofia oli tallilla, sillä hänellä on iltatuntien pito ja iltatalli tänään. Sofia sanoi laittavansa Ainon (yhden meidän ratsastajateineistä, joka on lähes aina tallilla kun talli on auki pesemään Lurkin ja syöttelemään sitä siksi aikaa että se kuivuu. Kiitin ja sanoin tulevani vielä itsekin tallille.

Antin kanssa puhelu ei ollut yhtä jouheva, mutta loppuen lopuksi hyväksyi ehdotukseni, että saa asuntoni apupojille majoituspaikaksi ja henkilöautoni käyttöön festareita varten. Antti oli nimittäin hommannut jonkinlaisen vanhemman asuntovaunun, joka oli tarkoitus ottaa festareille toiseksi tukikohdaksi mukaan. Puhelu onneksi loppui siihen, että ovimiesparini ja selustani turvaaja suostui ryhtymään yrityksemme kouluttajaksi, joka oli aikaisemmin minun hommani. Jatkan itse koordinaattorina etäyhteyksin.

No hetken asiat pyörivät päässäni, mutta nopeasti hommat selkeentyi ja sain itseni ryhdistäytymään Vilma täysi-ikäinen tyttö, johon oli tutustunut baarissa (hän tekee töitä tiskillä ja minä ovella) saapui pakkaus apuun. Vilman avulla pakkaaminen oli kohtalaisen organisoitua ja hän laittoi minut hakemaan hevosrekan kotiin ja käydä tankkaamassa se.

Pienitakaisku oli ilta aikaan huomattu akkuvalo rekassa. Sitä ei ole kyllä hetkeen käytetty, mutta en uskaltanut lähteä vajaalla akulla, vaan soitin paikalliselle kuorma-auto yrittäjälle ja kysyin, olisiko hänellä myydä minulle uutta akkua. Ihan uutta ei ollut, mutta mies myi tänä keväänä, vaihdetun akun joka on ollut kiinni hänen hiekka-autossaan. Hän otti minun akkuni ja sanoi käyttävänsä sen huomenna akkuliikkeellä tarkastettavana. Mikäli se on kunnossa ja vain varaus vähäinen hän hyvittää sen hinnan laskuun. Totesin ettei itselläni olisikaan ollut aikaa käydä huomenna akkuliikeessä.

Tankin kautta tallille pakkaamaan orin kamoja. Aino auttoi pakkaamisessa ja myös muutama muu tallilainen osallistui tavaroiden kantoon. Aino oli pistänyt pikku heppatytöt pesemään jo Lurkin varusteita, joten satulat ja suitset kiilsivät puhtaina ja suojat oli kaikki harjattu sekä puhdistettu. Pystyin vain mättämään ikea kasseihin ja orin matka-arkkuihin tavaraa mitä otan mukaan. Aino oli jopa tehnyt listan Sofian ohjeiden mukaan, ettei mitään tärkeää jäisi matkasta. Huomenna minun on lähdettävä ajelemaan kahdentoista aikoihin, jotta ennätämme satamaan lähtöselvitykseen viimeistään 15.50. Autossa oli jo kasa orin loimia niin puhtaita kuin myös käytettyjä. Vuoriston juurella saattaa tulla viileäkin, joten sen mukaan loimia matkaan. Suoja kassin laitoin huopien päälle matka-arkkuun ja siihen viereen mahtuu vielä orin hoitolaukku. Satulat ja suitset kannettiin auton varusteluukkuihin, joihin laitetaan myös kasa ämpäreitä ja hoitotuotteita. Heinää kasasin auton alakerran puolilleen, jotta se riittää matkan ajaksi ja saan totutettua Lurkin sveitsiläiseen heinään. Vesikanistereita kasattiin varustekärryn taakse, jotta ne pysyvät matkan ajan paikoillaan ja pois orin jaloista. Rekan ylähyllyt täytin loimilla, joita ei vielä tarvittaisiin ja sinne tulee myös minun talvivarusteeni. Tuntui todella hassulle miettiä toppavaatteita kesällä, sillä Suomessakin on jo +20 astetta ilta-auringon laskiessa jo horisonttiin. Varustekärryyn lastattiin laivalla tarvittavia tuotteitta, kuten kuumemittaria, pinteleitä, heppanameja jne tarpeellista. Orin reissuun tarkoitetut pienemmät väkirehuannokset pakkasin valmiiksi ja vein ylähyllylle verkon taakse turvaan. Sinne ori ei ylety, vaikka se onkin vapaammassa tilassa laiva matkan ajan. Uutta purua rekkaan ja myös alakertaan muutama paali tuttua purua. Purkkeja orin omasta kaapista ja muutama tallin varastosta.

Pyysin Ainoa lähteä kävelyttämään oria maastoon. Uskallan luvata orin teinin matkaan, sillä Aino on käynyt yksityistunneillani Lurkilla ja kävelyttänyt sitä aikaisemminkin. Suurin osa varusteista on varmaan turhia, mutta silti Sofia tarkasti varusteet ja kantoi vielä lisää varusteita autoon. Toisaalta minun ei tarvitse kantaa kaikkea pois autosta, koska pidän auton sähköissä koko ajan eli se on myös talvella lämmitetty. Aino laittoi Lurkille BOT tallisuojat jalkaan ja päästi sen karsinaan iltaheinille. Aamusta se ehtii vielä hetkeksi laitumelle, mutta Aino tulee jo yhdeksän aikaa kävelyttämään oria. Aino on kyllä sellainen aarre, mistä olen onnellinen ja tiedän että hän sekä hänen äitinsä auttavat Sofiaa Suomessa, jos tulee kriisin hetkiä.

Aamuksi ei jäänyt paljoa tehtävää, sillä ajoin rekan illaksi kotipihaan, jossa pakattiin vielä omat vaatteeni ja varusteeni rekkaan. Melkein kaikki peruskodinkoneet jne siellä on valmiina, mutta mm sodastream ja ilmafriteeraus laite kannettiin kaappiin odottamaan paikalle pääsyä, jolloin ne päätyvät pöydälle. Antti kävi hakemassa mersun ja Sofia sekä Vilma tekivät viimeiset järjestelyt rekkaan. Ehkä viikon jälkeen löydän kaiken tarpeellisen miljoonasta laatikosta, joita Sofia kantoi ikeasta pari kuukautta sitten. Hetkeksi nukkumaan, jotta pääsen riittävän aikaisin ylös.