Siirry pääsisältöön

Hevosten kertaus

 

c: pixabay


Voisin sanoa että elämä täällä korvessa on osoittautunut juuri niin täydelliseksi kun vain toivoa sopii. Yleensä sunnuntaista tiistaihin olemme osallistuneet Aittohaaran tallin hoitamiseen ja auttamiseen talvikunnossa pidossa. Jonkin verran olemme myös kurssittaneet itseämme eli Sofia on ajanut kuorma-autokorttia, jottei olisi kortiton ja pystyisi lainaamaan Aittohaaran kalustoa kesällä kun me otamme kuitenkin minun rekkani festareille. Topi puolestaan on päättänyt kantaa kortensa kekoon opiskelemalla kengitystä. Pakko myöntää että muskeleista on hyötyä ja myös haittaa siinä hommassa. Mutta uskoisin että Topista vielä kelpo kengittäjä tulee ainakin sen perusteella ettei suht herkkä kavioinen Lurkki alkanut ontumaan ensimmäisen kengityksen jälkeen. Lurkkia parempaa harjoituskohdetta ei toisaalta ole sillä on vahva kavion rakenne, mutta silti se reagoi herkästi jos kengitys ei ole tasapainoinen.

Minä puolestani olen keskittynyt valmentamaan ja valmentautumaan, sekä kurssittamaan itseäni useamman lajin valmentajaksi. Käyn jopa ravivalmentaja koulutusta ja olen saanut ajoluvankin. Ei niin lempitouhuani siinä kura lentää ja takapuoli jäätyy. Kuitenkin Sofian kannustamana totesimme että tarvitsemme enemmän kokemusta ravipuolelle kuin mitä Sofialla on antaa, joka on kyllä ollut koko ikänsä ravureiden kanssa edes jotenkin tekemisissä.

Aittohaaran mahtava henkilökunta on ollut melle suurena apuna torstai, lauantai ja sunnuntai aamuisin, jotta me kaikki olemme saaneet nukkua edes päiväheiniin asti ja tuleemme vasta sitten siivoamaan tallit. Mukavampi nukkua kun tietää että tallilla on kaikki hyvin ja joku on käynyt tarkastamassa hevoset. Rigge ja Ossi ovat viihtyneet hyvin pihatossa ympäri vuorokauden ja onneksi viihtyvät myös ilman tarhakaveria. Ossi tarvitsee vähän heinää tai edes heinäpallon unohtaakseen Riggen lähtemisen treeniin. Jokke puolestaan osoittaa mielenkiintoaan tarhakavereihin, mutta Riggen päättäväinen irvistely on saanut meidät unohtamaan että edes harkitsimme moista ideaa. 

Kaija ja Balma, jotka ovat toistaiseksi ainoat tuntityötä tekevät hevosemme. Jokke on muutaman hassun tunnin käynyt jolkottelemassa, mutta ei se oikein kehitä kuin peruskuntoa. Oria voi onneksi käyttää rohkeutensa vuoksi vetohevosena ilman ongelmia, joten kolmen hevosen maastoja ollaan järjestetty. Lurkki on toinen hyvä vetohevonen. Olen yrittänyt etsiä laadukasta ruunaa myyntiin ja käyttöön, mutta sellaisia ei oikein tunnu olevan kaupan. Vielä en tohtisi Riggeä ruunata, vaikka ruunana sen saisi varmasti kaupaksi. Se on ensimmäinen hevonen josta on edes oltu kiinostuneita (toki myös ainoa jota on edes mainostettu). Jokke on vielä liian kesken että sitä mainostaisin, Kaija ja Balma tekee tunteja riittävästi elättääkseen itsensä ja siten meillä on Ossi joka ei ole päässyt starttaamaan kuin opetuslähdössä, eli se on myös vielä toipilas ja sitä kautta kesken.

Lurkin kanssa meillä puolestaan on mennyt ihan kivasti. Ori alkaa valmistua kilpailukauteen niin minun kuin useamman valmentajan mielestä. Myös orin sponsori Varustekartano on muistanut meitä useasti. Pakko myöntää että on sieltä kyllä tullut ylijäämä tuotteita joko puoli-ilmaiseksi tai täysin ilmaiseksi myös myyntihevosille. Enään ei puuttuisi minulta ja Lurkilta kuin oma rohkeus lähteä "parrasvaloihin" koettamaan taitojamme orin kanssa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hei olen Daniel Helanto

Pientä esittettäytymistä nuoresta miehestä. Olen Oulangasta lähtöisin oleva ja 12 vuotiaana Helsinkiin perheen kanssa muuttanut. Peruskoulujen jälkeen suorittin armeijan päätyen sotilaspoliisiin ja työskentelin kaksi vuotta aktiivisesti. Loukkaantuminen työtehtävissä laittoi pidemmälle sairaslomalle ja sitä kautta jäinkin siviiliin ainankin toistaiseksi. Työskentelen nykyisin järjestyksen valvojana ja ravintola-alan monitoimi miehenä. Teen lähes joka viikonloppu töitä baareissa tai festareilla. Festareilla viettän lähes kaikki kesäviikonloput tai oikeastaan yleensä torstaista sunnuntai aamuun. Ennen omaa kilpahevosta omistin pakettiauton jota muokkailin matkailuautoksi ja sen myytyäni sain käsirahat hevosrekkaan. Kun loukkaannuin ja varmistui etten tule hetkeen palaamaan armeijaan etsin itselleni rauhallisemman työn talleilta ja vakuutusrahoilla osti nuoren orin itselleen. En ole koskaan ollut varsinaisesti ammattilainen, mutta tarvitsin fyysistä työtä ja teinkin alkuun töitä kahdella

Hyvästi kaupungin saasteet

c: Pixabay  Kuva johon rakastuin myynti-ilmoituksessa. Power Jumpissa satuin vahingossa törmäämään muutamaan tuttuun ja sovin talli esittelyn puhelimitse. Huomasin nopeasti että kappas on aika pakata Lurkin ja omat kamat ja muuttaa kolmen tunnin ajomatkan päähän helsingistä. Oviparini, sekä ykkösmieheni lähes kaikkii festari tilaisuuksiin on aina Topi ja kysyinkin kiinnostaako lähteä töihin pääkaupunki seudun ulkopuolelle. Sofia eli Topin avopuoliso löysi heti töitä baarista ja ilmoitti olevansa myös erittäin kiinnostunut ryhtymään Danielin yhtiökumppaniksi hevospuolella. No nyt Aholan pariskunta on molemmat Danielin yhtiökumppaneita ja yritystoiminta istutettiin uuteen kaupunkiin tai no oikeastaan kylään. Vientareen kylä tarjoaa täydellisen aloituksen. Sofia sai vakituisen työpaikan kylän kuppilasta eli pub Johanneksesta. Erittäin viehättävä paikka, jota Sofia odottaa innolla pääsevän kehittämään. Topi ja minä puolestamme laitoimme yrityssivut uuteen uskoon ja tarjosimme palveluitamme