Valmistautumiset sujuivat suorastaan hartaassa ja leppoisessa mielessä. Tiesimme että henkilökuntaa tarvitaan mukaan kisoihin koska jos kisapaikalla on kamalan kuuma ei voi hevosia seisottaa kamalasti autossa vaikka siihen saakin ilmastoinnin kytkettyä. Ilmastointi tarvitsee vain sähkövirran tai riittävän akun, mutta onneksi ainakin yksi isoista autoista saadaan kisapaikalla sähköihin. Yhdellä autolla kuskataan hevosia kisapaikan ja tallin väliä. Aika taulut ovat onneksi sen verran löysät ja luokkien välissä on lähes kaikissa jotain väliaika ohjelmaa, niin ehtii käydä vaihtamassa hevosia. Marina jää vastaamaan lähinnä kisahevosista tallin päähän, Jetta jää kotiin parin harjoittelijan kanssa ja Nelli sekä Veera vastaa kisapaikan pyörittämisestä. Aatu tulee auttamaan myös kisapaikoille ja samoin minä, mutta me pojat otetaan se hevosten kuskaaminen vastuulle ja autetaan tasavertoisesti molemmissa päissä. Onneksi lähestulkoon kaikki ratsastajat ovat hyvin jalat maassa kulkevaa sorttia ja pystyvät itsekin osallistumaan hevosen varustamiseen. Laitamme hevosille tallilla jo suojat (riehuville yksilöille laitetaan kuljetussuojat toisten päälle ja ne rauhallisemmat saavat vain bootsit joka jalkaan, etteivät polkaise kannoilleen lastauksen yhteydessä).
Saavuimme hyvissä ajoin majoittumaan kilpailupaikalle edellisenä iltana. Aatun ollessa jo meitä vastassa ja ratsastajat alkoivat purkamaan hevosia, kun hoitajat kävivät tarkastamassa karsinoiden kunnot. Minun autossa matkasivat oikeastaan kaikista rauhallisimmet hevoset ja ne odottelivat ihan hiljakseen kun purimme muut autot ensimmäisenä. Pakko myöntää että ketjulla varustettu liina oli erittäin hyödyllinen muutamankin tanssahtelevan iloisen ratsun kohdalla. Shotti järjesti ainoana kyydissäni olleista hevosista pienen shown. Kyseinen show kuitenkin loppui siihen kun nappasin orin liinan itselleni hentorakenteisemmalta Nelliltä. Nainen pärjäsi kyllä orille, mutta Shotti otti turhan palon kierroksia alkuun. Jotta kaikkien rauha ja tyyneys säilyisi hiljennettiin ori taluttajan vaihdolla. Johtuuko vieraskoreudesta vai mistä että ori käyttäytyi vieraan ihmisen seurassa siivommin vai ensimmäisistä sanoista jotka orille kohdistin oli "nyt sitten riittää" ja se riittikin. Shottikin asettui hetken päästä karsinaansa.
Laitoimme kaikille hevosille heinäverkot karsinoihin ja purimme varusteet käytävälle. Autoille jätettiin varusteita, mitä tarvitaan vain kisapaikalla, eli siirrettiin isoimpaan rekkaan kisaajien varusteita ja sen sellaista, hevosten juottamiseen liittyviä tuotteita. Kaikki hevostenvarusteet tulee kuitenkin tallinkäytävälle, jotta kaikki kulkee oikeiden hevosten matkassa kisapaikalle. Varsinaisesti mitään suurta draamaa ei tapahtunut meidän hevosten suhteen, mutta huhut kertoivat että yhdessä tallissa oli orit ottaneet yhteen karsinoiden yli ja yksi tamma juossut kiimoissaan ympäri tallialuetta.
Karnevaali tunnelmaa parhaimmillaan. Ratsastajat hoitavat tänään hevosten rennon liikutuksen, mikäli sellaiselle on tarvetta ja Nelli, Marina ja Veera hoitivat koko liikutuksen pyörittämisen. Me suuntasimme Aatun kanssa pystyttämään meidän pikku leiriä. Ajoin Aatun tuoman auton viereen peräedellä ja Aatun auto oli keula edellä, joten meidän autojen väliin jää "piha-alue". Molemmista autoista ajettiin pop outit pihalle ja ne kytkettiin järjestäjän osoittamiin virtalähteisiin. Pihalle heitettiin istumaryhmät, säkkituolit ja minun autoni viihdekeskus viriteltiin toimintaan. Kevyttä musiikkia ja grillaus oli valmis alkamaan. Kaikki ratsastajat lähtevät yöpymään majoitukseen, mutta Nelli, Marina ja Veera ihastuivat luomukseemme siinä määrin että jäivät yöpymään meidän kanssa. Päätimme että me pojat yövymme minun autossani, koska Aatun autossa on enemmän hyviä nukkumapaikkoja. Mutta luvattiin että saa käyttää ristiin autojen palveluita, nimittäin minun autossa on ainakin isommat vesisäiliöt niin puhtaalle kuin harmaalle vedelle ja onhan siellä melko kattava varustetaso myös keittiössä.
Illalliseksi valmistin hoitaja tiimille, Aatun ollessa laittamassa Matteon hevosia, grillissä valmistettuja kasviksia, pekoniin käärittyjä parsoja, tuorejuustolla täytettyjä herkkusieniä, maissin pätkiä ja erilainen kattaus grillimakkaroita. Mitä nyt muutaman kilometrin päästä kaupasta löysin. Juomapuolelle Sylvi toimitti hoitajillekin hieman enempi täytettä ja niinpä ruumatilan iso juomakaappikin sai täytetä. Keittiön jääkaapissa oli jo holittomia juomia, mutta iltajuominkina saa ja pitääkin nauttia muutama huurteinen. Toki riippuu myös siitä kuinka kisat etenevät. Ratsastajista Jaro ja Tomas liittyi illalla seuraamme, kun saivat Akselilta kyydin. Akseli ja Sylvi, kun ovat menossa nauttimaan ensimmäisestä yhteisestä vapaa illasta isovanhempien jäädessä majoitukseen huolehtimaan lapsista. Tomas kertoi ettei aina ole herkuinta olla kuuntelemassa lasten kiukuttelua kun äiti on poissa.
Jaro otti muutaman ja pakko myöntää että melko railakkaasti mies on elänyt. Itse olen kiinnittänyt enemmän elämässäni huomiota työntekoon. Toki minullakin niitä kännisiä naisjuttuja riittää, mutta ei se niin hohdokasta ole kantaa oksennuksella kuorrutettuja minihame typyköitä pihalle pakkaseen odottamaan taksia, poliisia tai ampulanssia tai kokemaan ihmeheräämisen, enemmän sitä nauttii festareilla järjestyksenvalvojana toimimisesta kuin ovimiehen tehtävistä. Ja kyllähän sitä silmänruokaa on riittänyt. Marina ilmaisi väsymyksensä joten hiljensimme leirimme ja miehet lähtivät majoitusta kohti. Huusin heidän perään että voi mennä pyörälläni, koska Tomas kertoi että hänellä on korttia ja kova pyöräkuume. Anoin heille molemmille kypärät ja toivotin hyvää yötä. Ilmeisesti Tomas ei ollut kovin tottunut kyytsääjä, mutta onneksi molemmilla oli hyvä tasapaino.
Kommentit
Lähetä kommentti