Siirry pääsisältöön

Power Jump 2021 osa 1

 Valmistautuminen 


Tapahtuma: Power Jump 2021
Tallit joissa tarinointi tapahtuu: Kastanjeholm ja Vappulan Kartano




Ah ihanaa päästä jälleen isoihin kisoihin vaikkakin nyt vain hoitajaksi. Toisaalta on ihanaa huomata että sitä on vielä tervetullut niinkin vaativiin tehtäviin, kuin kauden kotimaan pääkilpailuun hoitamaan vieraita hevosia. En ole itseasiassa edes täysin varma kuinka monta hevosta matkaan lähtee, mutta tarkoitukseni on hoitaa yhdessä armeija aikaisen tuttuni Aatu Ahlströmin kanssa kahden tallin hevosia. Ja vastata siitä että mukana olevat opiskelijat pysyvät tahdissa mukana. Aatuun tutustuin tosiaan armeijassa kun osallistuimme perinneratsastus katselmukseen ratsastavina sotilaina ja olimme samassa ruodussa. Vaikka hän olikin alokas ja minä jo upseeri koulussa tuolloin.

Pidimme heppapoikina yhteyttä myös armeijan jälkeen ja Aatu oli hoitamassa Lurkkia eli minun kouluoriani nuorten hevosten mestaruuksissa. Olin siis erittäin otettu kutsusta mukaan. Aatu hoitaa Matteon kolme hevosta lähtö kuntoon ja minä suuntaan Kastanjeholmin tiluksille auttamaan isomman hevosköörin kanssa, sillä he kaipaavat myös lisäkuljetuskalustoa paikalle. Aatu siis sai idean pyytää minua hoitajaksi Kastanjeholmiin, jotta voimme hengailla kisapaikalla. Tilan omat kisahoitajatkin lähtevät mukaan, mutta muutama apukäsi ei ole turhasta ja se yksi joka huolehtii aikatauluista.
No pakkasin kotosalla vielä isoon ikean kassiin kuivatavaroita ja vaatteitani, jotka saan kätevästi hevosrekan kaappeihin eikä siis jää isoja laukkuja turhaan viemään livingin tilaa. En ole ihan varma montako rekassa tulee yöpymään, sillä osa kuulemma yöpyy jossain paikallisessa majatalossa. Tiedän Aatun kuitenkin yöpyvän rekoilla ja että tilojen omistajat ovat varmistaneet rekoille vierekkäiset paikat. Pyrkimys olisi kuitenkin luoda rekoille rento oleskelu nurkkaus, jossa myös ratsastajat voivat käydä huilimassa.

Heitettyäni varustekassini rekkaan suuntasin vielä kauppaan. Ajattelin käydä jossakin hieman isommassa kaupassa, jotta voin ostaa vielä hieman tekstiilejä rekkaan. Rekan mukana tulleet peitot ja tyynyt kun olivat sangen liruja ja oikeastaan niistä tuli loistavat välitoppaukset Lurkille talveksi. Päädyin Prismasta ostamaan muutaman eripaksuisen peiton ja neljä memory foam tyynyä, sekä 4 normaalia pehmeähköä tyynyä. Totesin että kärryni oli jo melkien täynnä, joten pääsyin soittamaan kaupan vieressä asuvalle ystävälleni. Topi on usein samalla ovella kanssani ja riensi nytkin apuun tyttöystävänsä kanssa. Sofiasta oli oikeastaan todella paljon hyötyä, nimittäin näytin rekasta kuvia ja hän valitsi sisustukseen sopivat ja piristystä luovat tekstiilit. Minulle yllätyksenä tuli koristetyynyjen minimi määrä. Tässä on ehkä hyvä syy, minkä vuoksi olen edelleen sinkku. No sain sitä mitä tilasin eli shoppailu apua. Kolme kärryllistä tavaraa ja meinasi olla ongelma saada kaikki mahtumaan nätisti mersuuni, vaikka se tilava ajoneuvo onkin. 

Tallilla pakkasin kamat rekkaan ja soitin vielä varmistus puhelun Aatulle, haluttiinko mukaan moottoripyörä ja todettiin että onhan sillä näyttävä käydä kaupassa tai lähteä kylille. Niinpä päädyin ajamaan mersun kotiin ja nappasin autotallista moottoripyörän. Pyörällä tallimatkaan menee vain 5 minuuttia kun voi oikaista kuivalla kelillä metsän läpi. Autolla matka on noin 12 minuuttia, eli ei liian kaukana silloinkaan. Pyörä on nopeasti ajettu rekkaan kun olen tehnyt ramppiin pienen lisälaudan, jonka avulla pyörän voi vaan ajaa sisälle ja kiinnittää seinään kiinnikkeisiin. Lisäksi pyörän päälle saa suoja ja siitä voi nousta huoletta isoimpaan sänkyyn, joka on wc:n yläpuolella. Itse käytän sitä mieluiten kun siellä on pop out ikkuna, josta tilaan tulee huomattavasti lisää korkeutta.

Ei muuta kuin silta ylös ja tavaroiden paikoilleen asettelu. Halusin saada kaikki paikoilleen ja sainkin hiukan tallitytöiltä jeesiä tyynyjen asetteluun ja keittiötarvikkeiden lajitteluun. Tiina eli tallimestari ja varsinainen äitihahmo otti ohjat käsiinsä ja totesi ettei siitä muuten mitään tulisi. Pääsin livahtamaan Tiinan kynsistä juuri kun hän oli aloittamassa ikkunoiden pesemisen livingin puolelta. Auto jolla on ajettu ehkä seitsemän lyhyttä reissua sisätilojen uusimisen jälkeen. Yhdessäkään pitkässä reissussa autolla ei olla käyty ja sen vuoksi sieltä tekstiilit ja muut hilpehöörit puuttuikin. Sain muokattua istumaryhmän mieleisemmäksi ja lisättyä istuinten määrää menettämättä kuitenkaan suurimpia säilytystiloja. Lisäksi autoon rakennettiin isompi pakastin, jotta hevosten kylmäsuojat ja jäät kulkee paremmin. Lisäksi autoon lisättiin jääpala kone, joka tuottaa suoraan pieneen säiliöön jääpaloja eli se on täydellinen myös festareille. Lisäksi elektroniikkaa paranneltiin lähinnä festareiden vuoksi, nimittäin on mukavaa että voi katsoa omalta näytöltä vaikka piirrettyjä jos ei esim ooppera festivaalit ei oo se ykkös mielenkiinnon kohde, mutta esimiehenä sinun täytyy olla tavoiteltavissa.

Alakerran kaikki säilytystilat ovat tyhjänä lukuun ottamatta kahta fatboy säkkituolia ja riippukeinua metallitelineineen, jotka myös kulkevat aina mukana festareiden vuoksi. Tarvittaessa voin jättää ne sitten lähtöosoitteeseen, mikäli tilan puutetta ilmenee. Meille on kuitenkin lähdössä myös peräkärry ja tarpeen mukaan haetaan toinenkin, sillä myös tässä rekassa on vetokoukku.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hevosten kertaus

  c: pixabay Voisin sanoa että elämä täällä korvessa on osoittautunut juuri niin täydelliseksi kun vain toivoa sopii. Yleensä sunnuntaista tiistaihin olemme osallistuneet Aittohaaran tallin hoitamiseen ja auttamiseen talvikunnossa pidossa. Jonkin verran olemme myös kurssittaneet itseämme eli Sofia on ajanut kuorma-autokorttia, jottei olisi kortiton ja pystyisi lainaamaan Aittohaaran kalustoa kesällä kun me otamme kuitenkin minun rekkani festareille. Topi puolestaan on päättänyt kantaa kortensa kekoon opiskelemalla kengitystä. Pakko myöntää että muskeleista on hyötyä ja myös haittaa siinä hommassa. Mutta uskoisin että Topista vielä kelpo kengittäjä tulee ainakin sen perusteella ettei suht herkkä kavioinen Lurkki alkanut ontumaan ensimmäisen kengityksen jälkeen. Lurkkia parempaa harjoituskohdetta ei toisaalta ole sillä on vahva kavion rakenne, mutta silti se reagoi herkästi jos kengitys ei ole tasapainoinen. Minä puolestani olen keskittynyt valmentamaan ja valmentautumaan, sekä kurssitta

Hyvästi kaupungin saasteet

c: Pixabay  Kuva johon rakastuin myynti-ilmoituksessa. Power Jumpissa satuin vahingossa törmäämään muutamaan tuttuun ja sovin talli esittelyn puhelimitse. Huomasin nopeasti että kappas on aika pakata Lurkin ja omat kamat ja muuttaa kolmen tunnin ajomatkan päähän helsingistä. Oviparini, sekä ykkösmieheni lähes kaikkii festari tilaisuuksiin on aina Topi ja kysyinkin kiinnostaako lähteä töihin pääkaupunki seudun ulkopuolelle. Sofia eli Topin avopuoliso löysi heti töitä baarista ja ilmoitti olevansa myös erittäin kiinnostunut ryhtymään Danielin yhtiökumppaniksi hevospuolella. No nyt Aholan pariskunta on molemmat Danielin yhtiökumppaneita ja yritystoiminta istutettiin uuteen kaupunkiin tai no oikeastaan kylään. Vientareen kylä tarjoaa täydellisen aloituksen. Sofia sai vakituisen työpaikan kylän kuppilasta eli pub Johanneksesta. Erittäin viehättävä paikka, jota Sofia odottaa innolla pääsevän kehittämään. Topi ja minä puolestamme laitoimme yrityssivut uuteen uskoon ja tarjosimme palveluitamme

Hei olen Daniel Helanto

Pientä esittettäytymistä nuoresta miehestä. Olen Oulangasta lähtöisin oleva ja 12 vuotiaana Helsinkiin perheen kanssa muuttanut. Peruskoulujen jälkeen suorittin armeijan päätyen sotilaspoliisiin ja työskentelin kaksi vuotta aktiivisesti. Loukkaantuminen työtehtävissä laittoi pidemmälle sairaslomalle ja sitä kautta jäinkin siviiliin ainankin toistaiseksi. Työskentelen nykyisin järjestyksen valvojana ja ravintola-alan monitoimi miehenä. Teen lähes joka viikonloppu töitä baareissa tai festareilla. Festareilla viettän lähes kaikki kesäviikonloput tai oikeastaan yleensä torstaista sunnuntai aamuun. Ennen omaa kilpahevosta omistin pakettiauton jota muokkailin matkailuautoksi ja sen myytyäni sain käsirahat hevosrekkaan. Kun loukkaannuin ja varmistui etten tule hetkeen palaamaan armeijaan etsin itselleni rauhallisemman työn talleilta ja vakuutusrahoilla osti nuoren orin itselleen. En ole koskaan ollut varsinaisesti ammattilainen, mutta tarvitsin fyysistä työtä ja teinkin alkuun töitä kahdella