Siirry pääsisältöön

Hei olen Daniel Helanto


Pientä esittettäytymistä nuoresta miehestä. Olen Oulangasta lähtöisin oleva ja 12 vuotiaana Helsinkiin perheen kanssa muuttanut. Peruskoulujen jälkeen suorittin armeijan päätyen sotilaspoliisiin ja työskentelin kaksi vuotta aktiivisesti. Loukkaantuminen työtehtävissä laittoi pidemmälle sairaslomalle ja sitä kautta jäinkin siviiliin ainankin toistaiseksi. Työskentelen nykyisin järjestyksen valvojana ja ravintola-alan monitoimi miehenä. Teen lähes joka viikonloppu töitä baareissa tai festareilla. Festareilla viettän lähes kaikki kesäviikonloput tai oikeastaan yleensä torstaista sunnuntai aamuun. Ennen omaa kilpahevosta omistin pakettiauton jota muokkailin matkailuautoksi ja sen myytyäni sain käsirahat hevosrekkaan.

Kun loukkaannuin ja varmistui etten tule hetkeen palaamaan armeijaan etsin itselleni rauhallisemman työn talleilta ja vakuutusrahoilla osti nuoren orin itselleen. En ole koskaan ollut varsinaisesti ammattilainen, mutta tarvitsin fyysistä työtä ja teinkin alkuun töitä kahdella tallilla. Paskaa kun kuka vain osaa mättää ja varsinaisesti loukkaantumiseni ei ollut este tehdä fyysistä työtä, vaan täytyi vain työasennot miettiä tarkkaan. Ari Viitalan ravitallilla opin lähes kaiken mitä raviurheilusta ja ravurin valmentamisesta tiedän, mutta silti tunsin vetoa enemmän vanhan harrastuksen eli ratsujen pariin. Klassiseen ja historialliseen ratsastuksen painoittunut Jokikartanon ratsutila otti minut oppisopimukseen ja vuodessa valmistuin klassiseksi ratsuttajaksi. 20 vuotiaana kuntouduin ja aloitti järjestyksenvalvoja opinnot sekä työt. Töitä tallilla en kuitenkaan lopettanut, sillä Jokikartanosta oli muodostunut toinen kotini vähensin kuitenkin vuoroja Arilla. Jokikartanossa minu pyydettiin pitämään myös tunteja, mutta asiakaspalvelu ilmeeni kärsii jo kolmannella ratsastustunnilla, jos asiakas ei ota neuvoistani opiksi. Sen vuoksi jäinkin vain valmentamaan muutamia ratsukoita ja itse valmentaudun erittäin aktiivisesti isännä Yrjö Helinnön opissa. 

Kilparatsastus laajeni oman hevosen tullessa myös estepuolelle, vaikkei varsinaisesti kyseessä ollutkaan mikään estelahjakkuus. Halusin nuoren näkevän kaiken mahdollisen. Asiakashevosia alkoi myös löytyä kilpailun kautta. Saturitari niminen suomenhevosori nousi ratsutettavaksi oman rinnalle ja sen kanssa pääsin eniten kiertämään kilpakenttiä, kun oma nuori vasta treenasi ja kävi nuorten kilpailuita. Uraa hevospuolelle en varsinaisesti aikonut rakentaa, mutta muutamia tavoitteita olen asettanut tulevaisuuteen. Suurimpana saavutuksena tähän mennessä voin sanoa olevan sponsori sopimuksen, josta kerron tarkemmin tulevassa kirjoituksessa.

Toivotan teidät tervetulleeksi seuraamaan turvallisuusalan ammattilaista, joka tunnetaan piireissä myös heppapoikana.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvästi kaupungin saasteet

c: Pixabay  Kuva johon rakastuin myynti-ilmoituksessa. Power Jumpissa satuin vahingossa törmäämään muutamaan tuttuun ja sovin talli esittelyn puhelimitse. Huomasin nopeasti että kappas on aika pakata Lurkin ja omat kamat ja muuttaa kolmen tunnin ajomatkan päähän helsingistä. Oviparini, sekä ykkösmieheni lähes kaikkii festari tilaisuuksiin on aina Topi ja kysyinkin kiinnostaako lähteä töihin pääkaupunki seudun ulkopuolelle. Sofia eli Topin avopuoliso löysi heti töitä baarista ja ilmoitti olevansa myös erittäin kiinnostunut ryhtymään Danielin yhtiökumppaniksi hevospuolella. No nyt Aholan pariskunta on molemmat Danielin yhtiökumppaneita ja yritystoiminta istutettiin uuteen kaupunkiin tai no oikeastaan kylään. Vientareen kylä tarjoaa täydellisen aloituksen. Sofia sai vakituisen työpaikan kylän kuppilasta eli pub Johanneksesta. Erittäin viehättävä paikka, jota Sofia odottaa innolla pääsevän kehittämään. Topi ja minä puolestamme laitoimme yrityssivut uuteen uskoon ja tarjosimme palveluit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Muutos elämään

  On ollut aivan mahtava treenata jo näinkin valmista hevosta, joka on aavistuksen kevyempi kuin Aureo. Eli hyvin pitkälti sellainen minkä haluaisin Lurkin vielä joskus olevan. Dýmar suoritti tämän päivän harjoitukset moitteitta tai siis siihen asti, että sain puhelun Suomesta. Olin treenaamassa itsenäisesti, joten pystyin vastaamaan handsfreen avulla puhelimeen. Tein Dýmararin kanssa siirtymisiä ja taivutuksia saman aikaisesti. ”No hei mitä Suomeen kuuluu Sofia joko olet myynyt kaikki hevoset ja tarvitset lisää. Olisi tietysti muutama ihan kiva hevonen tiedossakin”, vastasin energisesti yhtiökumppanilleni ja parhaanystäväni avovaimolle. Tavallisesti puhelumme ovat maratoneja ja hyvin värikkäitä, mutta nyt Sofialla tuntui olevan sanat hieman hukassa. ”Tuota mitä teet nyt?” nainen kakisteli saadakseen ensimmäisen lauseen esille. ”Olen ratsastamassa erittäin hienolla orilla nimeltä Dýmar, mutta voin kyllä rupatella ei mitään hätää tämä herra on melkein automaatti”, sanoin jo hi...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Power Jump osa 2.

kuva: Pixabay   Valmistautumiset sujuivat suorastaan hartaassa ja leppoisessa mielessä. Tiesimme että henkilökuntaa tarvitaan mukaan kisoihin koska jos kisapaikalla on kamalan kuuma ei voi hevosia seisottaa kamalasti autossa vaikka siihen saakin ilmastoinnin kytkettyä. Ilmastointi tarvitsee vain sähkövirran tai riittävän akun, mutta onneksi ainakin yksi isoista autoista saadaan kisapaikalla sähköihin. Yhdellä autolla kuskataan hevosia kisapaikan ja tallin väliä. Aika taulut ovat onneksi sen verran löysät ja luokkien välissä on lähes kaikissa jotain väliaika ohjelmaa, niin ehtii käydä vaihtamassa hevosia. Marina jää vastaamaan lähinnä kisahevosista tallin päähän, Jetta jää kotiin parin harjoittelijan kanssa ja Nelli sekä Veera vastaa kisapaikan pyörittämisestä. Aatu tulee auttamaan myös kisapaikoille ja samoin minä, mutta me pojat otetaan se hevosten kuskaaminen vastuulle ja autetaan tasavertoisesti molemmissa päissä. Onneksi lähestulkoon kaikki ratsastajat ovat hyvin jalat maassa k...
Lähetä kommentti
Lue lisää