Pientä esittettäytymistä nuoresta miehestä. Olen Oulangasta lähtöisin oleva ja 12 vuotiaana Helsinkiin perheen kanssa muuttanut. Peruskoulujen jälkeen suorittin armeijan päätyen sotilaspoliisiin ja työskentelin kaksi vuotta aktiivisesti. Loukkaantuminen työtehtävissä laittoi pidemmälle sairaslomalle ja sitä kautta jäinkin siviiliin ainankin toistaiseksi. Työskentelen nykyisin järjestyksen valvojana ja ravintola-alan monitoimi miehenä. Teen lähes joka viikonloppu töitä baareissa tai festareilla. Festareilla viettän lähes kaikki kesäviikonloput tai oikeastaan yleensä torstaista sunnuntai aamuun. Ennen omaa kilpahevosta omistin pakettiauton jota muokkailin matkailuautoksi ja sen myytyäni sain käsirahat hevosrekkaan.
Kun loukkaannuin ja varmistui etten tule hetkeen palaamaan armeijaan etsin itselleni rauhallisemman työn talleilta ja vakuutusrahoilla osti nuoren orin itselleen. En ole koskaan ollut varsinaisesti ammattilainen, mutta tarvitsin fyysistä työtä ja teinkin alkuun töitä kahdella tallilla. Paskaa kun kuka vain osaa mättää ja varsinaisesti loukkaantumiseni ei ollut este tehdä fyysistä työtä, vaan täytyi vain työasennot miettiä tarkkaan. Ari Viitalan ravitallilla opin lähes kaiken mitä raviurheilusta ja ravurin valmentamisesta tiedän, mutta silti tunsin vetoa enemmän vanhan harrastuksen eli ratsujen pariin. Klassiseen ja historialliseen ratsastuksen painoittunut Jokikartanon ratsutila otti minut oppisopimukseen ja vuodessa valmistuin klassiseksi ratsuttajaksi. 20 vuotiaana kuntouduin ja aloitti järjestyksenvalvoja opinnot sekä työt. Töitä tallilla en kuitenkaan lopettanut, sillä Jokikartanosta oli muodostunut toinen kotini vähensin kuitenkin vuoroja Arilla. Jokikartanossa minu pyydettiin pitämään myös tunteja, mutta asiakaspalvelu ilmeeni kärsii jo kolmannella ratsastustunnilla, jos asiakas ei ota neuvoistani opiksi. Sen vuoksi jäinkin vain valmentamaan muutamia ratsukoita ja itse valmentaudun erittäin aktiivisesti isännä Yrjö Helinnön opissa.
Kilparatsastus laajeni oman hevosen tullessa myös estepuolelle, vaikkei varsinaisesti kyseessä ollutkaan mikään estelahjakkuus. Halusin nuoren näkevän kaiken mahdollisen. Asiakashevosia alkoi myös löytyä kilpailun kautta. Saturitari niminen suomenhevosori nousi ratsutettavaksi oman rinnalle ja sen kanssa pääsin eniten kiertämään kilpakenttiä, kun oma nuori vasta treenasi ja kävi nuorten kilpailuita. Uraa hevospuolelle en varsinaisesti aikonut rakentaa, mutta muutamia tavoitteita olen asettanut tulevaisuuteen. Suurimpana saavutuksena tähän mennessä voin sanoa olevan sponsori sopimuksen, josta kerron tarkemmin tulevassa kirjoituksessa.
Toivotan teidät tervetulleeksi seuraamaan turvallisuusalan ammattilaista, joka tunnetaan piireissä myös heppapoikana.
Kommentit
Lähetä kommentti